Ristikkosilta
Mansikkakosken vuonna 1933 valmistunut yhdistetty rautatie- ja maantiesilta Imatralla on teräksinen ristikkosilta, jonka pääjänteet ovat 48-metrisiä.

Vanhimmat tiedot puisesta ristikkosiltarakenteesta ovat 1500-luvulta ja metallisesta 1700-luvulta, mutta Suomessa tällaisia siltoja alettiin rakentaa vasta 1800-luvulla. Puuristikkosillat eivät ole kovin yleisiä, mutta teräsristikko oli yleisin pitkäjänteisten siltojen rakentamisratkaisu 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin ja sitä käytetään varsinkin rautatiesilloissa.

Diagonaalikehäristikko VertikaalikehäristikkoDiagonaalikaariristikko

Teräspalkeista kootut ristikkosillat ovat hyvin monimuotoisia. Ristikon ylä- ja alapaarre voidaan liittää toisiinsa eri tavoin. Käytettyyn ratkaisuun vaikuttavat materiaalin laatu, kuormitus, jänneväli, ulkonäkö sekä varsinkin rakennusaika. Lujuuslaskennan ja materiaalilaadun kehittymisen myötä myös ristikkoratkaisut muuttuivat, kun pyrittiin teknisesti ja taloudellisesti mahdollisimman edulliseen muotoon.

Viistottu vertikaaliristikko Alapuolinen ristikkoUlokepalkkiristikko

Suomen pisin ristikkosiltajänne on vuonna 1908 valmistuneessa Kyrönsalmen sillassa Savonlinnassa, jonka pääjänne oli alkujaan 125-metrinen, mutta on sittemmin lyhennetty 105-metriseksi. Nykyään pisin ristikkojänne on Tornion vuonna 1939 valmistuneen maantiesillan 108-metrinen pääjänne. Maailman pisimmät ristikkojänteet ovat 400-metrisiä.

Ristikkosiltoja

-1899
1900-1909
1910-1919
1920-1929
1930-1939

 Mansikkakosken silta

1940-1949
1950-1959
1960-1969
1970-1979
1980-1989
1990-1999
2000-